Vuosipäivä

 Eilen oli vuosipäivä! Minulla on ollut vuoden ajan työhuone Taideruukilla! Siis tila nukkekotien säilyttämiseen, esilläpitoon ja askarteluun. Tämä oli haaveeni jo pitkään. Kun reilu vuosi sitten etsin sopivaa tilaa, oli Taideruukilla vapaana tämä ihana valoisa tila. Täydellinen nukkekodeilleni. 

Ensimmäinen vuosi on ollut juuri sellainen kuin ajattelin. Minulla on hyvin tilaa rakentaa (ja laajentaa) nukkekotejani. Taideruukki on paikka, jossa on muun muassa taidenäyttelyitä, puoteja, kahvila, keikkoja ja pienyrittäjiä. Olen voinut pitää pienessä nukkekotimaailmassa avoimia ovia aika ajoin ja aina on ollut kävijöitä! On ollut paljon mukavia kohtaamisia ja keskusteluja. On ollut ilo huomata, että nukkekodit ja miniatyyrimaailmat tuovat hyvää mieltä myös muille kuin itselleni.  

Vuosipäivän käytin samalla tavalla kuin ensimmäisen päivän työhuoneella: rakentamalla jotain isompaa eli kokoamalla näyttelyalustoja taloille. Vuosi sitten tein alustat omille taloilleni. Alustojen korkeus on noin 90 cm. Tasojen koko on 50 x 120 cm ja 70 x 120 cm. Alustoissa on lukittavat pyörät.  Erittäin hyvä ratkaisu! Voin helposti muuttaa talojen paikkaa. 

Tänä viikonloppuna ystäväni tulevat työhuoneelle rakentamaan kesänäyttelyä. Siksi piti nyt rakentaa lisää alustoja. Mutta kesänäyttelystä lisää myöhemmin! 

Tässä kuva vuoden takaa:

Jugendvalaisin

 Muutama viikko sitten kerhossa tehtiin kutistemuovikokeiluja. Tein kutistemuovista jugendvalaisimen osat. Tällä viikolla liimasin osat yhteen pikaliimalla. Lisäksi liimasin yläreunaan messinginvärisen reikäniitin. Kattokuppi on korunosa, jonka maalasin. Valaisimessa on nukkekodin hehkulamppu johtoineen. Asensin valaisimen jugendtalon yläkerran aulaan.

Puukengät

 Minulla on laatikollinen (pieni) tekemättömiä rakennussarjoja. Nämä puukengät ovat Nukkekoti Väinölän pakkauksesta, jossa oli valmiina 3D-tulostetut pohjat ja valmiiksi leikatut nahanpalat. Nämä valmistuivat nopeasti; vain liimaa nahkakappaleiden reunaan ja liimaus pohjien reunaan. Mummolan eteinen on vielä aika tyhjä, joten puukengät löysivät paikkansa naulakon alta. 

Hortensia

Kerhokokoontumisia on viime aikoina ollut hieman useammin kuin normaalisti. Tavallisesti kokoonnumme kolmen viikon välein, mutta nyt meillä on ollut pari erikoiskertaa. Tämän viikon torstaina meillä oli hortensiakurssi.

Hortensia tehtiin ranskalaisen Pascale Garnierin valmiista materiaalipaketista. Paketissa oli rautalankaa, ompelulankaa, pieniä helmiä, valmiiksi leikatut kukat (kahta erilaista kukkaa ja kahta erikokoista pyöreää) ja valmiiksi leikattuja lehtiä kolmea eri kokoa. Terälehdet ja lehdet ovat ohutta paperia.

Ensiksi rautalankaan liimattiin valkoisesta ompelulangasta viisi noin neljän millin mittaisia pätkää. Kun ne olivat kuivuneet, liimattiin langanpäihin kuperaksi muotoiltu pyöreä kappale. Pintaan laitettiin liimaa ja kastettiin pieneen astiaan, jossa oli helmiä. Kun nämä olivat kuivuneet hyvin, liimattiin kukkaosaan viisi hieman pidempää langanpätkää. Näihin liimattiin sitten terälehtiä. Lehdet liimattiin rautalankavarteen. Sitten kukat olivatkin valmiita istutettaviksi ruukkuihin. Tämä ruukku on ostettu Suomen minimaailmasta.

Kerhoillan aikana valmistui vaaleanpunaisia, vaaleanvihreitä, vaaleansinisiä ja valkoisia hortensioita. Aikaa meillä meni kukkien tekoon kolme tuntia. Oli mukavaa puuhaa, joskin suurennuslasilamppu olisi tehnyt tästä vieläkin kivempaa!

 

Krokettia pelaamaan!

 En voi lakata ihailemasta näitä Minna Toivarin tekemiä nukkeja! Nämä ovat aina yhtä ihania! 

Keltaisella huvilalla on pian pihapelien aika. Joonalle ompelin shortsit ja t-paidan. Mielikuvissani pojalla on sinivalkoiset tennarit - niitä odotellessa nukke on paljain jaloin!

Daalian uusi kesämekko

 Daalialla on uusi kesäinen kietaisumekko ja uudet nahkasandaalit. Ompelen nukkekodin nukkien vaatteet useimmiten käsin, mutta tämän mekon ompelin ompelukoneella. Kietaisumekko on kätevä pukea nuken päälle. Sandaalit ovat hyvin yksinkertaista mallia. Piirsin ohuelle pahville jalkapohjan muotoisen pohjakappaleen ja maalasin palan ruskeaksi. Nahasta leikkasin kapean suikaleen, jonka liimasin pahvikappaleen reunoihin. Koristeeksi liimasin pienen pronssinvärisen kynsikoristeen. 

Kutistemuovikokeiluja

 Tämän viikon kerhokerta oli siirretty keskiviikolle - oikea päivä olisi ollut torstai, joka oli vappuaatto. Tällä kertaa meillä oli kokeilussa uusi tekniikka, kutistemuovi. Ja se olikin jännää! Olin etukäteen tutkinut, mitä kaikkea kutistemuovista on tehty. Kerhossa oli myös ollut edelliskerralla näytillä esimerkkitöitä. 

Kutistemuovi sopii hyvin nukkekodin tiffany-lasitöihin. Tämän valaisimen mallin löysin netistä. Valaisimen sivut on tehty kutistemuovista, pohja on Fimo-massaa ja valaisimen sisällä on nukkekodin sähkökiskoon liitettävä lamppu ja johto.

Kerhoillan jälkeen jatkoin kokeiluja kotona. Ajatuksena oli tehdä jugendtalon parvekkeen oveen lasimaalausikkuna. Voi olla, että tämä jäi vain kokeiluksi; ovi pitäisi tehdä täysin uudelleen. Se voi olla hankalaa, sillä oven rakenne ja kaikki listat pitäisi purkaa.

Kutistemuoviprosessi alkoi siis siitä, että tein ensin kutistemuovista koepalan, 10 x 10 cm, jonka perusteella pystyin laskemaan kutistumisprosentin. Kokeilujeni perusteella kutistemuovit kutistuvat kaikki eri tavoin, ja muovin valmistaja ilmoittaa kutistumisen aika suuripiirteisesti. Kun kutistumisprosentti oli selvillä, etsin netistä sopivan mallin, laskin koon piirrettävälle mallille ja tulostin mallin. Sitten piirsin mallin kutistemuovikalvolle.

Kutistemuoviin voi piirtää permanent -tusseilla. Kannattaa aina kokeilla, että tussi tarttuu muoviin. Kutistemuoveja on erilaisia. Minulla oli pakkaus, jossa oli valkoinen, kirkas ja huurrepintainen kalvo. Kokeilin sekä kirkasta että huurrepintaista. Suosikkini oli huurrepintainen. Sitä voi värittää puuväreillä. Kirkkaaseen kalvoon käy tussit. Kun muovi kutistetaan, myös värit tummuvat. Puuväreillä saa aikaan sävyt, jotka eivät tummu liikaa. Tässä kuvassa on ikkuna ennen kutistamista ja malliksi kutistettuun kokoon printattu malli.

 Alla olevassa kuvassa on ikkuna kutistamisen jälkeen. Kutistemuovi kutistetaan uunissa, eri valmistajilla on  varmaankin erilaiset ohjeet. Tätä muovia piti paistaa 170 asteessa. Prosessi on jännittävä. Muutamassa minuutissa kalvo käpristyy, muotoutuu kuppimaiseksi ja suoristuu. Ja kutistuu. Totesin, että uuneissa on eroja. Kerhon uunissa (vanha) kutistumiseen meni noin  kolme minuuttia, omassa uunissa kutistuminen tapahtui minuutissa. Kutistumisprosessista johtuen näin iso kappale (alkuperäinen 8,1 x 16,7 cm - lopputulos 3,3 x 7,0 cm) ei kutistunut täysin suoraksi. 

Tein kerhoillan aikana myös toiseen valaisimeen osat. Tämäkin malli on löydetty netistä. Alkuperäinen malli on pöytävalaisin, mutta ajattelin tehdä tästä kattovalaisimen jugendtaloon. Kutistemuovi oli hauska kokeilu!